Ateljee
Ateljeesalin taidenäyttely vaihtuu kolme kertaa vuodessa ja salissa järjestetään myös konsertteja, teatteriesityksiä ja taidetapahtumia.
Palanut Ateljee (1965-77)
Nykyistä ateljeeta edelsi vuonna 1965 rakennettu ateljeekoti, Honkapirtti. Ateljeen suunnitteli arkkitehti Robert Gunst mutta Särestöniemi teki taloon haluamansa muutokset.
Ateljeekoti tuhoutui tulipalossa uudenvuodenyönä 1977 sähköoikosulun takia.
Tulipalo oli raskas isku Särestöniemelle, joka menetti paitsi kotinsa myös osan maalauksistaan, taiteilijantarvikkeensa, laajan taidekirjaston, suuren osan kirjoittamistaan runoista sekä niin lapsuudenkodista kuin maailmanmatkoiltaan keräämänsä muistoesineet.
Ateljeen kellarin päälle on myöhemmin rakennettu hirsikatos.
Uusi Ateljee
Särestöniemen uusi ateljeekoti valmistui lokakuussa 1978. Arkkitehdit Reima ja Raili Pietilä saivat innoitusta vanhoista karjalaistaloista ja antoivat ateljeelle nimen Valkeanmeren talo. Rakennuksessa on 200 neliötä kerrosta kohti.
Avaran ateljeesalin iso ikkuna avautuu länteen, mistä ilta-aurinko luo säteitään. Reidar varusti tupakeittiönsä tiskikoneella ja pitkällä ruokapöydällä sekä kukilla. Yläkerrassa sijaitsevat taiteilijan makuuhuone ja vierashuone, joiden yläpuolella on vielä tilava ullakkotila.
Särestöniemi ehti asua uudessa kodissaan vain noin 2,5 vuotta, sillä hän kuoli ateljeehensa 27.5.1981 vain 56-vuotiaana.
Ateljeen näyttelyt
taiteellisia prosesseja
Teostiedot:
Ateljee 23.4.-30.6.2023
Reidar Särestöniemen opiskeluvuosien luononslehtiöiden aiheet ilmentävät sitä, mistä hänen teostensa maailma myöhemmin rakentui. Paitsi tunturit, jängät ja vaarat, toistuvia teemoja ovat mm. puunuittoa kuvaavat tukkilaisaiheet, pöllinparkkaajat, kurjet, joutsenet, porot ja jaarat.
Useista luonnosten aiheista syntyi myöhemmin grafiikan vedos tai maalaus - tai joskus molemmat. Siinä missä taiteilija esitti maalauksissaan aiheensa lähes runollisella tavalla, kuvasi hän grafiikan teoksissaan pikkeminkin todellisuutta.
Pienen taskulehtiön lyhyet muistiinpanot, ideat ja piirrokset kertovat:
"Kehitä itsesi tajuamaan ja maalaa aina ylärajasi mukaan - opi vapautumaan tai vaihda usein ihannetasi, se on liikettä - ole rohkea väreissä. "
Ateljeen vitriininäyttely:
"Kun kerran keitethän,
niin keitethän kans"
29.4. - toistaiseksi
Särestöläiseen vieraanvaraisuuteen on kuulunut aina tietynlainen suureellisuus. Periaate oli – kaikkea paljon.
”Kun kerran keitethän, niin keitethän kans”, sanoi jo Reidarin Alma-äiti aikoinaan.
Perheen talous perustui suurelta osin omavaraisuuteen. Karjanpito, viljely, kalaisa Ounasjoki ja metsän antimet toivat ravinnon pöytään. Ruokalajit vaihtelivat vuodenaikojen mukaan kulloinkin saatavilla olevien raaka-aineiden myötä. Arkisin ei liiemmin aterioissa pröystäilty vaan ne koostuivat ihan perinteisistä ruoista.
Kesäisin Särestössä oli usein valtavan iso ja satoisa kasvimaa, kaalia, porkkanaa, nauriita, sipulia, salaatteja, herneitä, yrttejä sekä tietenkin perunaa. Kaali eri muodoissa oli yksi Reidarin suosikeista; kaalikeitto, -pata, -kääryleet tai lihapata kaalilla ja porkkanoilla höystettynä. Lapsuuden herkkuruoka Reidarille oli äidin keittämä maitovelli.
Kulinaristipuoli taiteilijasta intoutui joskus tilaamaan puhelimitse paikallisesta ravintolasta täyden menun; Tartar-pihviä, poronkieltä tai mehevää paistia ja Sielulle, rakkaalle lemmikkikoiralleen, sisäfilettä!