Ateljee

Ateljeesalin taidenäyttely vaihtuu kolme kertaa vuodessa ja salissa järjestetään myös konsertteja, teatteriesityksiä ja taidetapahtumia. 

Palanut Ateljee (1965-77)
 

Nykyistä ateljeeta edelsi vuonna 1965 rakennettu ateljeekoti, Honkapirtti. Ateljeen suunnitteli arkkitehti Robert Gunst mutta Särestöniemi teki taloon haluamansa muutokset. Ateljeekoti tuhoutui tulipalossa uudenvuodenyönä 1977 sähköoikosulun takia. Tulipalo oli raskas isku Särestöniemelle, joka menetti paitsi kotinsa myös osan maalauksistaan, taiteilijantarvikkeensa, laajan taidekirjaston, suuren osan kirjoittamistaan runoista sekä niin lapsuudenkodista kuin maailmanmatkoiltaan keräämänsä muistoesineet. Ateljeen kellarin päälle on myöhemmin rakennettu hirsikatos. 

Uusi Ateljee 

AteljeeKesa.jpg

 

Särestöniemen uusi ateljeekoti valmistui lokakuussa 1978. Arkkitehdit Reima ja Raili Pietilä saivat innoitusta vanhoista karjalaistaloista ja antoivat ateljeelle nimen Valkeanmeren talo. Rakennuksessa on 200 neliötä kerrosta kohti. Avaran ateljeesalin iso ikkuna avautuu länteen, mistä ilta-aurinko luo säteitään. Reidar varusti tupakeittiönsä tiskikoneella ja pitkällä ruokapöydällä sekä kukilla. Yläkerrassa sijaitsevat taiteilijan makuuhuone ja vierashuone, joiden yläpuolella on vielä tilava ullakkotila.

Särestöniemi ehti asua uudessa kodissaan vain noin 2,5 vuotta, sillä hän kuoli ateljeehensa 27.5.1981 vain 56-vuotiaana.

Ateljeen näyttelyt

piirrä, piirrä loputtomiin

sms_a079_00.jpg

Sotilaan pää, 1948, öljy, kovalevy

Ateljee 31.5.2022 saakka

Reidar Särestöniemi kirjoitti kirjeessä, "Syyskuun ensimmäisenä pyhänä 1957",

Brita Polttilalle: "Kuitenkin, piirrä, piirrä loppumattomiin niin realistisia kuvia kuin osaat aina ja aina piirrä vain ja pidä silmällä jälkeä ja kosketusta - pintaa jolle teet suhteita - lopulta huomaat, että jättämässäsi jäljessä - sen suhteessa sille pinnalle jolle teet - koko rakenteessa - on outoa elämää jolla on vastineensa sinun sisässäsi sekä ulkopuolella."

Ateljeen vitriininäyttely:

"Kun kerran keitethän, niin keitethän kans"
 

Reidar kasvimaalla_edited.jpg

29.4. - toistaiseksi

Särestöläiseen vieraanvaraisuuteen on kuulunut aina tietynlainen suureellisuus. Periaate oli – kaikkea paljon.

”Kun kerran keitethän, niin keitethän kans”, sanoi jo Reidarin Alma-äiti aikoinaan.

 

Perheen talous perustui suurelta osin omavaraisuuteen. Karjanpito, viljely, kalaisa Ounasjoki ja metsän antimet toivat ravinnon pöytään.  Ruokalajit vaihtelivat vuodenaikojen mukaan kulloinkin saatavilla olevien raaka-aineiden myötä. Arkisin ei liiemmin aterioissa pröystäilty vaan ne koostuivat ihan perinteisistä ruoista. Kesäisin Särestössä oli usein valtavan iso ja satoisa kasvimaa, kaalia, porkkanaa, nauriita, sipulia, salaatteja, herneitä, yrttejä sekä tietenkin perunaa. Kaali eri muodoissa oli yksi Reidarin suosikeista; kaalikeitto, -pata, -kääryleet tai lihapata kaalilla ja porkkanoilla höystettynä. Lapsuuden herkkuruoka Reidarille oli äidin keittämä maitovelli.

 

Kulinaristipuoli taiteilijasta intoutui joskus tilaamaan puhelimitse paikallisesta ravintolasta täyden menun; Tartar-pihviä, poronkieltä tai mehevää paistia ja Sielulle, rakkaalle lemmikkikoiralleen, sisäfilettä!