Ateljee
Ateljeesalin taidenäyttely vaihtuu kaksi-kolme kertaa vuodessa ja salissa järjestetään myös konsertteja, teatteriesityksiä ja taidetapahtumia.
Tilaa voi myös vuokrata - pyydä tarjous!
Palanut Ateljee (1965-77)
Nykyistä ateljeeta edelsi vuonna 1965 rakennettu ateljeekoti, Honkapirtti. Ateljeen suunnitteli arkkitehti Robert Gunst mutta Särestöniemi teki taloon haluamansa muutokset.
Ateljeekoti tuhoutui tulipalossa uudenvuodenyönä 1977 sähköoikosulun takia.
Tulipalo oli raskas isku Särestöniemelle, joka menetti paitsi kotinsa myös osan maalauksistaan, taiteilijantarvikkeensa, laajan taidekirjaston, suuren osan kirjoittamistaan runoista sekä niin lapsuudenkodista kuin maailmanmatkoiltaan keräämänsä muistoesineet.
Ateljeen kellarin päälle on myöhemmin rakennettu hirsikatos.
Uusi Ateljee
Särestöniemen uusi ateljeekoti valmistui lokakuussa 1978. Arkkitehdit Reima ja Raili Pietilä saivat innoitusta vanhoista karjalaistaloista ja antoivat ateljeelle nimen Valkeanmeren talo. Rakennuksessa on 200 neliötä kerrosta kohti.
Avaran ateljeesalin iso ikkuna avautuu länteen, mistä ilta-aurinko luo säteitään. Reidar varusti tupakeittiönsä tiskikoneella ja pitkällä ruokapöydällä sekä kukilla. Yläkerrassa sijaitsevat taiteilijan makuuhuone ja vierashuone, joiden yläpuolella on vielä tilava ullakkotila.
Särestöniemi ehti asua uudessa kodissaan vain noin 2,5 vuotta, sillä hän kuoli ateljeehensa 27.5.1981 vain 56-vuotiaana.
Ateljeen näyttelyt
Ruskaa piilossa
Teostiedot: Ruskapihlaja, 1956, öljy.
Ateljee 1.9.2023-31.1.2024
Reidar Särestöniemen teosten värimaailmalla on monisyiset merkitykset - ruskan väriloisto oli kuitenkin taiteilijalle merkki jostain surullisesta.
Reidar rakasti värejä, mutta ruskan värit hän koki väistämättömänä luopumisen aikana. Syksyn ensimmäisten hallaöiden jäljet nähtyään Reidar totesi:
"Net on ihan myrkylliset nuo kirjavat mäthät.
Net enteilevät valon katoamista kaamoksen yön kyrätessä kynnyksellä."
Syksyn väriloiston aikaan syntyi myös maalauksia nimeltä Ruskaa piilossa.
Ateljeen vaihtuvat näyttelyt keskittyvät pääsääntöisesti taiteilija Reidar Särestöniemen varhaisempaan ja vähemmän tunnettuun tuotantoon.
Ateljeen vitriininäyttely:
"Kun kerran keitethän,
niin keitethän kans"
29.4. - toistaiseksi
Särestöläiseen vieraanvaraisuuteen on kuulunut aina tietynlainen suureellisuus. Periaate oli – kaikkea paljon.
”Kun kerran keitethän, niin keitethän kans”, sanoi jo Reidarin Alma-äiti aikoinaan.
Perheen talous perustui suurelta osin omavaraisuuteen. Karjanpito, viljely, kalaisa Ounasjoki ja metsän antimet toivat ravinnon pöytään. Ruokalajit vaihtelivat vuodenaikojen mukaan kulloinkin saatavilla olevien raaka-aineiden myötä. Arkisin ei liiemmin aterioissa pröystäilty vaan ne koostuivat ihan perinteisistä ruoista.
Kesäisin Särestössä oli usein valtavan iso ja satoisa kasvimaa, kaalia, porkkanaa, nauriita, sipulia, salaatteja, herneitä, yrttejä sekä tietenkin perunaa. Kaali eri muodoissa oli yksi Reidarin suosikeista; kaalikeitto, -pata, -kääryleet tai lihapata kaalilla ja porkkanoilla höystettynä. Lapsuuden herkkuruoka Reidarille oli äidin keittämä maitovelli.
Kulinaristipuoli taiteilijasta intoutui joskus tilaamaan puhelimitse paikallisesta ravintolasta täyden menun; Tartar-pihviä, poronkieltä tai mehevää paistia ja Sielulle, rakkaalle lemmikkikoiralleen, sisäfilettä!
Ateljeen tupakeittiö:
"KIRJAILIJAT OVAT MINUN YSTÄVIÄ"
katsaus Reidar Särestöniemen mielikirjoihin ja -kirjailijoihin
1.7.-30.9.2023
Taiteilija Reidar Särestöniemi (1925–1981) kasvoi tarinoiden maailmassa.
Reidarin isovanhemmat ja vanhemmat tunsivat tarinat haltioista, maahisista, manalaisista, tietäjistä ja lovinoidista, karjataioista, pyyntiriiteistä ja parannusloitsuista.
Lapsena Reidar kuunteli herkeämättä, kuinka Särestössä yöpyneet poromiehet piisitulen loisteessa ” kaikki kerto ommaa tarinaansa”.
Tarinat ja kertomukset viehättivät Reidaria niin paljon, että hän luki kaiken, minkä käsiinsä sai ja lainasi kirjoja opettajalta. Koulussa Reidaria kiinnostivat erityisesti historia ja maantieto.