Galleria
Gallerian päänäyttely vaihtuu teemoittain 1-2 kertaa vuodessa.
Näyttely perustuu pääosin museon omiin kokoelmiin, mutta näyttelyihin
lainataan Särestöniemen teoksia myös muista kokoelmista.
Reidar Särestöniemi rakennutti gallerian ensimmäisen ateljeekotinsa viereen vuonna 1972. Arkkitehdit Reima ja Raili Pietilä suunnittelivat mahtavan kelohonkarakennuksen, joka sulautuu ympäröivään maisemaan täydellisesti.
Särestöniemi oli yksi aikansa tunnetuimpia taiteilijoita, jonka luona vieraili paljon ihmisiä tavallisista matkailijoista taiteenostajiin ja valtiovieraisiin.
Galleria toimi sekä näyttely- että edustustilana saunoineen.
Gallerian uima-altaassa Särestöniemi sai uida kuin hylje taulujensa keskellä.
Näyttely galleriassa
kevät on irti, näen villiä ja vihreää
2.6.2026-22.5.2027
Yksityiskohta Reidar Särestöniemen teoksesta Kevät on irti, näen villiä ja vihreää, 1967. Taidekokoelma Pesonen.
Kuva: Särestöniemi-museo.
Reidar Särestöniemen tapa olla olemassa, tarkastella ja suhtautua ympäröivään maailmaan juontaa lapsuudesta. Lapsuuden leikeissä hän eläytyi kokonaisvaltaisesti, esimerkiksi pesäänsä suojelevaksi linnuksi, ja taiteilijana hän eli sisällä kuvaamassaan aiheessa, samaistui eläimiin, jänkään, ilmaisi tunteensa ja kokemuksensa värinä.
Toimittaja Anneli Pukema luonnehti Reidaria oivallisesti värirunoilijaksi ja Reidar itse totesi mieluiten haaveilevansa kuusen alla.
Näyttelyssä "Kevät on irti, näen villiä ja vihreää" maalaukset ja Reidar Särestöniemen rikas kielellinen ilmaisu kietoutuvat toisiinsa, käyvät vuoropuhelua keskenään. Reidar ilmaisi itseään mitä moninaisimmin tavoin, maalauksissaan, runoissaan, kirjeissään, puheissaan, olemuksellaan.
Kaikki nämä kietoutuivat yhteen: hän oli Karhu karhun sylissä (1970), joka haaveili runossaan kaivautuvansa syksyllä lumeen ja nukahtavansa kaulatusten toisen kanssa kevään häikäisevään valoon saakka. Maalauksessa Kuu kehii koivujen takana (1980) hän on palannut aiheeseen, jota hän tavoitteli jo vuonna 1967 kirjeessään Yrjö Kaijärvelle, kun hän kirjoitti tavoittelevansa "elämän pikkuriikkisessä ajassa jotain, joka maistuis vaikkapa yhtä mukavalta kuin kuun kehä ennen suvia".
Näyttelyn teokset vievät matkalle Reidarin maailmaan 1950-luvun lopulta viimeisiin vuosiin ja herkistä sävyistä loistaviin väreihin.