Galleria

Gallerian päänäyttely vaihtuu teemoittain kerran vuodessa. Näyttely perustuu pääosin museon omiin kokoelmiin mutta näyttelyihin lainataan myös Särestöniemen teoksia muista kokoelmista.

Reidar Särestöniemi rakennutti gallerian ensimmäisen ateljeekotinsa viereen vuonna 1972. Arkkitehdit Reima ja Raili Pietilä suunnittelivat mahtavan kelohonkarakennuksen, joka sulautuu ympäröivään maisemaan täydellisesti. Särestöniemi oli yksi aikansa tunnetuimpia taiteilijoita, jonka luona vieraili paljon ihmisiä tavallisista matkailijoista taiteenostajiin ja valtiovieraisiin. Galleria toimi sekä näyttely- että edustustilana saunoineen.

Gallerian uima-altaassa Särestöniemi sai uida kuin hylje taulujensa keskellä. 

Näyttely galleriassa

Jäkäläpoika ja hänen Ilveksensä

Galleria 5.2.2021–30.11.2021
 

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta taiteilija, professori Reidar Särestöniemen (1925–1981) kuolemasta. Kun Särestöniemi juhli professorin arvonimeään tammikuussa 1975, hän sanoi: ”Mie teen näitä kuvia ja toivon, että jotakin parempaa ne ihmisille antavat. Mie kerron niissä, niinku taiteilijat ylhensäki, maailmasta, joka meillä on täällä.” Reidar oli tehnyt kuvia jo pienestä lähtien. Kun hän opetteli lapsena kirjoittamaan, hän ei kirjoittanut kirjaimia vaan ”ne oli kuvia, kuvien päällä oli kuvia”. Särestöniemi otti vaikutteita maailmalta mutta keskeisimpiä inspiraation lähteitä oli pohjoinen luonto, niin Särestön ympäristö kuin äidin kotiseutu Ruijan rannalla.
 

Näyttely ”Jäkäläpoika ja hänen ilveksensä” luo katsauksen taiteilijan eri vuosikymmenillä toistuneisiin teemoihin, kuten Särestön lähiympäristöön, luonnonsuojeluun ja taiteilijan eläin- ja fantasiahahmoihin, joihin hän samaisti itsensä. Näyttelyssä on kaksi yksityiskokoelmista lainaksi saatua teosta, Jäkäläpoika ja hänen ilveksensä (1972) ja Ekologinen hätä (1975), jotka eivät ole olleet aikaisemmin esillä museossa. Erityisen mielenkiintoisen näyttelystä tekee lisäksi se, että kahden teoksen syntyä voi seurata Eeli Aallon tv-elokuvasta ”Reidarin värilliset aistimukset”. Näyttelyn nimiteoksen Jäkäläpoika ja hänen ilveksensä sekä Taidesäätiö Meritan kokoelmista lainatun maalauksen Rakastavaiset yöauringon sillalla (1973) Reidar maalasi kesällä 1972, kun elokuva kuvattiin. Kesä oli erittäin kuuma, Reidar kertoi, että jokivesi oli 27 -asteista, niin lämmintä ei saanut uima-altaan vedestä sähkölläkään. Reidar luotti Eeli Aaltoon ja hänen työryhmäänsä niin paljon, että unohti kuvaukset maalatessaan. Elokuva avaa Reidarin tapaa nähdä ja kokea ympäröivä maailma. Reidar tutki, kuinka jäkälä muodosti kauniin kukkakuvion kiven pinnalle ja seuraavassa hetkessä hän maalasi jäkäläkukan Jäkäläpojan rintaan.
 

Luonto, etenkin Särestön ympäristö, oli taiteilijan tutkimuksen kohteena ja samalla hän kuitenkin kuvasi myös itseään. Eläinhahmot kertoivat taiteilijan syvimmistä tunteista. Riekon hahmo kulki Reidarin mukana opiskeluajoista lähtien, kun taas ilves ilmestyi tauluihin 1960-luvulla. Rakkaudesta kertoivat syleilevät hylkeet ja karhut. Vanhempien menetyksestä kertoo maalaus Kullanruskea uni turvallisuudesta ja rakkaudesta (1974), jossa suuri karhuemo pitää sylissään karhunpoikaa. Reidar sanoi olevansa itse karhunpentu ja emo oli sekä äiti että isä.
 

Reidarin ”huolestumistauluihin” kuuluvat teokset Ekologinen hätä (1975) ja Koivujen hautausmaa. Särestöniemen tuotannossa luonnonsuojelu oli oma teemansa erityisesti vuosina 1973–1975. Yksityiskokoelmasta lainattu Ekologinen hätä kertoo ihmisten ja eläinten hädästä, kun tekojärvi hukuttaa kaiken alleen. Ahdinkoon joutunut porotokka ui hukkuvien mäntyjen ympäri. Koivujen hautausmaa (1976) teoksella Reidar puolusti Lapin koivua, jota ei pidetty arvokkaana ja koivut tuhottiin katerpillareilla, myrkyillä tai katkaisemalla puu läheltä latvaa, jolloin se lahosi pystyyn.
 

Viimeisinä vuosinaan Särestöniemi oli menossa kohti uutta ilmaisua ja voittamassa uutta tekniikkaa, akryyliä. Vuonna 1978 valmistuneessa uudessa ateljeekodissaan hän oli päässyt työn alkuun. Hän oli menettänyt ensimmäisen ateljeekotinsa tulipalossa uudenvuodenyönä 1978. Reidar kertoi voittaneensa uuden tekniikan, akryylin, mutta kauan piti painia. Hän vertasi sitä muovisankkoon: ”Jos muovisankkua vertaa puusaaviin – mikä ero.” Maalauksessaan Riekot (1979, Taidesäätiö Merita) hän on käyttänyt sekä öljyväriä että akryyliä. Mutta uusi luomiskausi jäi kesken, sillä Reidar kuoli toukokuun 27. päivänä 1981 vain 56-vuotiaana. Lapin professorin, värien ruhtinaan kuolema kosketti läheisten lisäksi myös koko Lappia. Kirjailija Oiva Arvola kirjoitti saagoissaan: ”valkea suhiseva koivikko soittaa / heleän vihreän heräävän kevään / surumarssia Särestössä.”

Reidar Särestöniemi: Jäkäläpoika ja hänen ilveksensä 1972.

Yksityiskokoelma. 

Aukioloajat
TI-LA 12-18 vuoden ympäri
pyhäpäivinä suljettu 
Lipunmyynti sulkeutuu klo 17:00.
 

LIPUT 

  • aikuiset 12 €

  • koululaiset, opiskelijat, eläkeläiset 10 €

  • perhelippu (2 aikuista ja 2 lasta 7-16 v) 35 €

  • ryhmäliput 10 € / hlö, min. 12 hlöä

  • vapaa sisäänpääsy ICOM -kortilla, Museokortilla ja alle 7-vuotiailla 
     

  • Opastus 1,5h 40 € / ryhmä + sisäänpääsymaksu. Ryhmän maksimikoko on 50hlö. Lue lisää

Järjestämme erilaisia työpajoja koululais- ja päiväkotiryhmille sekä aikuisille. Kysy lisää taide-, arkkitehtuuri- tai ympäristöteemaisista työpajoistamme sähköpostitse!

  • Facebook - White Circle
  • Instagram - White Circle
  • TripAdvisor - White Circle

YhteystiedoT

Särestöniemi-museo 
Särestöntie 880 
99110 Kaukonen 

​​p. +358 (0) 16 654 480 (Info)
info(at)sarestoniemenmuseo.fi

Anne Koskamo, museonjohtaja 

anne.koskamo(at)sarestoniemenmuseo.fi
p. +358 (0)40 136 1112

Jaana Hokkanen, museolehtori 
jaana.hokkanen(at)sarestoniemenmuseo.fi

p. +358 (0)40 700 3441

Raija Ylitalo, kokoelma-amanuenssi 
raija.kulppi(at)sarestoniemenmuseo.fi
p. +358 (0) 16 654 480

© 2019 Särestöniemimuseo