viimeinen hukka - hätä arktisen luonnon puolesta
6.11.2019 - 31.10.2020
Galleria, Särestöniemi-museo
Kittilän Kaukosesta kotoisin olevan ja siellä myös lähes koko elämänsä asuneen Reidar Särestöniemen (1925–1981) taiteesta on helposti löydettävissä hänen pohjoiset juurensa. Lappilainen luonto, Särestön elinpiiri ja suvun henkinen perintö olivat kaikki taiteilijaa inspiroivia ja hänen töihinsä vaikuttaneita tekijöitä. Särestöniemi-museossa marraskuussa 2019 avautunut uusi päänäyttely Viimeinen hukka - hätä arktisen luonnon puolesta esittelee Reidar Särestöniemen (1925-1981) teoksia, joilla taiteilija halusi ottaa kantaa luonnonsuojelun puolesta. Näyttelyssä on esillä Särestöniemi-museon omien kokoelmien lisäksi teoksia Kirsi ja Keio Eerikäisen Taidesäätiön kokoelmista.
Reidar Särestöniemi: Viimeinen hukka, Loppuunajettu (Tapporaha) 1974.
Kirsi ja Keio Eerikäisen Taidesäätiö.
Reidar Särestöniemi ilmaisi ajatuksensa luonnon tuhoamisesta ja sen seurauksista värikkäästi paitsi maalauksissaan myös lukuisissa haastatteluissaan. Hän sanoi Lapin Kansan haastattelussa 1975: "Romantikkohan mie olen. Mutta otan mie kantaakin töissäni. Niinku tässäkin. Susi-riepu siinä on yksin ja apeana kulkemassa suuren mettän laitaa. Mie en ole hyökkäävä. Sitä aggressiivisuutta on ihan tarpheksi asti. Mie kerron näissä tauluissa ihmisille asioita. Ja näytän sitä, minkä mie näen."